Tervehdys
Ainakin Vanha testamentti antaa seuraavanlaisen kertomuksen:
Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: "Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia." He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi. Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata, ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: "Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata." Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: "Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat. He lähtivät tiehensä pimeän tulon aikaan, juuri kun kaupunginportteja suljettiin. En tiedä, minne he menivät, mutta jos heti lähdette ajamaan heitä takaa, voitte vielä saada heidät kiinni." Rahab oli kätkenyt miehet talonsa katolle sinne levitettyjen pellavakimppujen alle. (Joos. 2:1-6)
Ymmärrän tämän niin, että ei ole olemassa ehdottomia moraalilakeja, vaan yksilön on käytettävä järkeään ratkaistessaan, kuinka tilanteessa on toimittava. Korkeimmat eettiset prinsiipit löytyvät Jeesuksen opetuksista:
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. (Matt. 7:12)
Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. (Matt. 22:34-40)
Jos siis valehtelu pelastaa ihmisen hengen, on se hyväksyttävää. Olisihan paljon suurempi vääryys lausua totuus, joka johtaa ihmisten kuolemaan. Olennaista on muiden ihmisten rakastaminen, heistä huolehtiminen ja myötätunto heitä kohtaan. Sen ajatuksen mukaan on järkeä käyttäen ratkaistava se, onko valehtelu moraalisesti kyseenalaista.
Jotkut tuntemani henkilöt kannattavat voimakkaasti sitä, että "aina pitää puhua totta". Tunnettu esimerkki on kertomus naapurin vaimosta, joka hakattuna tulee ovelle ja pyytää turvapaikkaa. Kun naapurin isäntä tulee kirveen kanssa kyselemään, onko vaimoa näkynyt, on eettisesti oikein valehdella, että "ei ole vaimosi käynyt täällä päin". Hyväksyttävää on tietysti sekin, että ei valehtele vaan alkaa huutamaan naapurin sedälle, kuinka kauhea mies tämä on, ja heittää tämän ulos. Tällaista ei kuitenkaan voi edellyttää henkilöltä, joka on heikko ja ujo.
Mikä tällaisessa tilanteessa olisi rakkauden kaksoiskäskyksi kutsutun agapistisen periaatteen ja ns. kultaisen säännön mukaista? Mielestäni naapurin ukolle saa tällaisessa tilanteessa valehdella. Se ei aiheuta vahinkoa kenellekään, ja sillä pelastetaan ihmisen henki ja terveys. Sillä tavalla autetaan myös vaimon hakkaajaa, jolloin myötätunnon periaate ulottuu häneenkin. Näin estetään häntä saamasta vaimonsa pahoinpitelystä ja ehkä jopa murhastakin vieläkin kovempi tuomio ja paha karma.
