Jeesuksen salakoulu

[Ville]

Noin 10 vuotta sitten sain eräältä parantajanaiselta lainaksi Pekka Ervastin kirjoittaman kirjan Jeesuksen salakoulu. Teos teki minuun vaikutuksen ja kirjoitin muistiin seuraavat ohjeet.

Jeesuksen viisi käskyä

Jeesuksen viisi uutta käskyä vuorisaarnassa ovat mystillisiä osviittoja, jotka ovat omiansa, kun me niitä noudatamme, herättämään uusia aisteja. Ne ovat toisin sanoen tieteellisiä neuvoja - selvää salatiedettä, kuten sanoisimme. Kun nyt siirrymme näihin käskyihin, huomautamme ensin, että ne jakautuvat kahteen ryhmään. Edelliseen kuuluvat kolme ensimmäistä, jälkimmäiseen kaksi viimeistä. Edelliset opettavat meitä näkemään toisia ihmisiä sielullisina olentoina ja kaksi viimeistä käskyä opettavat meitä näkemään itse taivasten valtakuntaa uutena maailmana.

Jeesuksen käskyjä ei tietenkään tarvitse eikä saa yrittää toteuttaa perätysten, vaan kaikkia yhtäaikaa, kuitenkin sillä tavalla, että määrättyyn käskyyn kulloinkin kohdistetaan pääpaino. Eikä niiden noudattaminen saata tapahtua koneellisesti niinkuin "hyvien tapojen", sillä ne ovat elävää henkeä ja kohoavat aina ihanteina korkealle realistisen maailman yläpuolelle. Ainoa, minkä osamme, on yrittää niitä noudattaa.

1. Älä sydämessäsi vihastu (älä sisimmässäkään suutu).

Mitä varten Jeesus sitten antaa tämän käskyn? Mikä salainen merkitys sillä on? Koska käskyjen tarkoitus on herättää meissä uusia aisteja, jotta tulisimme tietoisiksi kansalaisiksi uudessa maailmassa, niin mitä on tarkoitettu ensimmäisellä käskyllä?

Sillä on tarkoitettu hyvin merkillistä asiaa. Jos puhuisin kuin salatieteilijä, sanoisin, että sillä on tekemistä meidän salaisen otsamme kanssa. Kun me suutumme, kun me sisässämme loukkaannumme tai harmistumme panemme näkymättömän käyttövälineemme määrätyllä tavalla värähtelemään, herätämme määrättyjä voimia liikkeelle näkymättömässä sielun-ruumissamme, voimia, jotka meitä sokaisevat sillä tavalla, ettemme osaa nähdä emmekä ymmärtää toisten ajatuksia. Mutta kun pyrimme suuttumattomuuteen, tulemme suvaitseviksi, järkeviksi, vapaamielisiksi ja ymmärrämme toisten ihmisten ajatuksia.

Kun alamme poistaa vihaa ja suuttumusta sydämestämme, meille avautuu uusi maailma, ihmisten ajatusmaailma. Ja kuta enemmän sydämemme puhdistuu, sitä selvemmin näemme, että ihmiset, meidän veljemmekin ajattelevat ymmärtävästi ja järkevästi. Opimme ajattelemaan jokaisen ihmisen kannalta. Tämä on ensimmäinen saavutus, että alamme ymmärtää ihmisiä ihmisinä. Eikä minun tarvitse puhuakaan siitä saavutuksen toisesta puolesta, että alamme ymmärtää eläimiä, kasveja, kiviä, luonnonvoimia, koko maailmaa, ja että - ihmeellistä kyllä - alamme nähdä, mitä ihmiset ajattelevat, vaikkeivat sanallakaan meille sano.

2. Älä himokkaasti ajattele tai tunne toista naista tai miestä kohtaan.

Tämä Jeesuksen uusi käsky edellyttää, että opetuslapseksi pyrkijän rakkaus- ja sukupuoli-elämä on inhimillisellä tavalla järjestetty. Ja opetuslapselta hän sitten vaatii, ettei niitä suhteita, joihin opetuslapsi ihmisenä on joutunut, loukattaisi tai rikottaisi. Ja kun sitten kysymme, mitä Jeesus salatieteellisesti tarkoittaa sillä, että hän opetuslapsille sanoo: sinun sydämesi pitää olla puhdas, niin vastaamme taas kuten edellä: hän tahtoo avata uutta aistia, joka taas panee opetuslapsen syvemmin ymmärtämään ihmisiä.

Kokemus opettaa, että jos tunteissamme himoitsemme toista sukupuolta olevaa henkilöä, silloin emme ymmärrä häntä ihmisenä, emme ymmärrä hänen tunteitaan. Sanotaankin, että rakastuneet ovat sokeita. Näennäinen ymmärtämys voi vallita heidän kesken, jos rakastuminen on molemminpuolinen. Mutta sattuman varassa on, ymmärtävätkö he toisiaan ihmisinä. Kuinka usein tässä erehdytäänkään. Mitä kauheimpia onnettomuuden kuiluja aukeaa avioliitoissa juuri sen vuoksi, että aviopuolisot eivät ole ymmärtäneet toistensa tunteita. Tämä on niin pulmallinen asia, että todella on aivan kuin ottaisi osaa arpajaisiin, jos yrittää naimisiin, kuten madame Blavatskyn oli tapana sanoa.
 
Tämän sielullisen lain tuntijana Jeesus sommitteli uuden käskynsä. Ainoastaan siinä määrin kuin olemme puhtaat itsekkäistä ja himokkaista tunteista, saatamme ymmärtää toisten ihmisten tunne-elämää ja suoda heille veljellistä myötätuntoamme. On aivan kuin Jeesus sanoisi: "Vaikkette ymmärtäisi omaa vaimoanne tai miestänne, niin puhdistakaa sydäntänne, että edes oppisitte ymmärtämään toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan. Sillä jos tahdotte tulla taivasten valtakunnassa itsetietoisiksi, teidän täytyy oppia ymmärtämään oikein ihmistunteita." Ja tiedämmehän kokemuksesta, että kun olemme sellaisen ihmisen seurassa, jonka sydämessä ei asu himoja, hän ymmärtää meidän tunteitamme ja osaa niitä analysoida, arvostella, näyttää, mitä niissä on hyvää, mitä ei. Onpa tällä puhdistuksella toinenkin puolensa, josta vain ohimennen mainitsen. Opimme ymmärtämään paitsi yksilön myös luonnon tunne-elämää ja herätämme vähitellen itsessämme nähdä toisten tunteita, heidän niitä ilmaisematta, toisin sanoen opimme näkemään auroja.

3. Ole rehellinen itsellesi, hallitse ajatuksesi ja puheesi.

Rehellinen itselleen! Kas siinä opetuslapselle välttämätön ominaisuus, johon muuten koko uusi elämänymmärrys alusta alkaen perustuu. Kun tämän ominaisuuden oleelliseksi puoleksi liittyy Jeesuksen käskyn mukaisesti ajatuksen ja kielen hillitseminen, silloin sillä on syvä salatieteellinen merkitys. Kun nimittäin kysymme, mitä uutta aistia Jeesus tahtoo meissä herättää tämän käskyn avulla, millä uudella tavalla tulemme itsetietoisiksi taivasten valtakunnassa, kun opimme hallitsemaan ajatustamme ja puhettamme, silloin saamme vastaukseksi: "Te opitte näkemään toisia ihmisiä sellaisina kuin he ovat; teissä aukenee uusi aisti, joka ilmoittaa teille, mitä kykyjä ja taipumuksia ja ominaisuuksia on toisilla ihmisillä."

Noudattamalla tätä Jeesuksen käskyä opetuslapsi myös tulee kosketukseen eräiden maailmassa vaikuttavien kehitysvoimien kanssa, jotka auttavat häntä ymmärtämään, mitä linjoja pitkin elävien olentojen kehitys tapahtuu. Lyhyesti sanottuna Jeesus kolmella käskyllään näyttää meille, millä tavalla voimme kehittää itsessämme taivaallisia ominaisuuksia, aisteja, joiden avulla opimme näkemään toisia ihmisiä ja olentoja sielullisina todellisuuksina. Jos emme suutu, opimme näkemään toisten ajatuksia, heidän mentaalista elämäänsä, jos emme himoitse, pääsemme näkemään ja ymmärtämään toisten tunteita, heidän astraalielämäänsä, jos emme puhu turhia emmekä ole epärehellisiä, opimme ymmärtämään toisten kykyjä ja taipumuksia, heidän eetteriruumiinsa voimia.

Kaksi viimeistä käskyä asettavat puolestaan ihmisen siihen tilaan, kun hän niitä noudattaa, että hän tajuaa näkymättömän maailman, taivasten valtakunnan, hänen ulkopuolellaan olevana todellisena maailmana, jossa ihmiset sieluina ovat kansalaisia. Vuorisaarnan kaikki käskyt ovat laadultaan moraalisia ja herättävät siveellisin keinoin ihmisessä hänen sisäisiä aistejaan. On tietysti toisia keinoja, mutta vuorisaarnan säilyttämä Jeesuksen oppi, niinkuin yleensä suurten viisasten opit, eroaa siinä suhteessa monenlaisista opetuksista, joita maailmassa voi saada, että se ainoastaan siveellisin keinoin kehittää ihmisessä hänen sielullisia aistejaan, neuvomatta minkäänlaisia ulkonaisia tai puoliulkonaisia maagillisia temppuja. Ja siveelliset keinot ovat ainoat vaarattomat, turvalliset ja varmat keinot.

4. Älä ole pahaa vastaan, vaan opi näkemään pahassa hyvä.

Meidän ei pidä tunnustaa, jos tahdomme olla opetuslapsia ja tulla taivasten valtakuntaan, että mikään olisi meille paha. Me emme saa sitä tunnustaa. Päinvastoin kaikki se, mitä olemme taipuvaisia kutsumaan pahaksi, asiat, olosuhteet, kärsimykset, sairaudet, ihmiset, on itse asiassa hyvää. Tähän näennäisesti pieneen ja yksinkertaiseen mielenmuutokseen vaaditaan kuitenkin lujaa uskoa ja luottamusta siihen, että Jeesuksen neuvo on viisas, että se todella on elämän ja maailman lakien mukainen.
 
Me jotka nimitämme itseämme teosofeiksi ja uskomme, että ihminen on jälleensyntyvä olento ja että karman laki ohjaa kaikkea maailmassa, ymmärrämme, ettei ole mitään ulkokohtaista pahaa. Me ymmärrämme, että se, mikä meitä kohtaa ja jota tahtoisimme kutsua pahaksi, on hyvää, sillä se on seurausta meidän omasta entisestä erehdyksestämme, ja nyt kun se seurauksena palaa meidän luoksemme, me pääsemme siitä pahasta, jonka ennen teimme.

Tämä seuraus ei ole paha, pahaa oli se, mitä teimme, missä erehdyimme. Seuraus pahasta ei ole paha, seuraus on hyvä, sillä seuraus vapauttaa meidät omasta teostamme, opettaa meitä, valaisee meitä. Jos olemme velassa toiselle ihmiselle, se velka meitä painaa, kunnes olemme sen maksaneet. Mieluista on terveelle ja luonnolliselle ihmiselle suorittaa maksettavansa ja siten vapautua velastaan. Aivan yhtä mieluista on opetuslapselle kuitata omia pahoja tekojaan, omia menneitä erehdyksiään niiden kärsimysten ja vastusten välityksellä, sen pahan kautta, mikä häntä kohtaa.

Ja kysykäämme nyt: Miksikä Jeesus antaa meille tällaisen neuvon? Mikä on tämän neuvon okkulttinen tarkoitus, mikä harjoittelusalaisuus sen takana piilee? Yksinkertaisesti se, että kun näin jaksamme menetellä, kun näin voitamme itsemme ja astumme oman persoonallisuutemme ulkopuolelle, aivankuin syrjään omasta itsestämme, meissä aukenee silmä näkemään maailman järjestettynä kosmoksena, näkemään, että näkymättömästä maailmasta päin ihmisten ja luontokappaleiden elämää johdetaan ja ohjataan. Meidän silmämme aukenee näkemään, että ihmiselämän ymmärtäminen ja selittäminen käy päinsä ainoastaan jälleensyntymien avulla. Sillä nykyisessä elämässämme ilmenevien seurauksien syyt eivät ole löydettävissä nykyisestä elämästä, vaan menneisyydestä, joka on syntymän tuolla puolen. Karman järkähtämätön tasapainolaki edellyttää, että ihminen on jälleensyntyvä henkiolento. Ja kuinka ihmeellistä! Kun tämä meidän näkemisemme kasvaa ja kehittyy, niin se muuttuu jälleensyntymismuistiksi. Muistoja menneisyydestä alkaa välähdellä silmiimme, ensin hämärinä, sitten yhä kirkkaampina ja selvempinä. Me saamme selvyyttä omaan ongelmaamme. Alamme ymmärtää, miksi meissä on toinen tai toinen luonteen ominaisuus, kuinka olemme kehittyneet sellaisiksi kuin olemme. Kauas kantava on todella neljännen käskyn salainen tarkoitus.

5. Rakasta kaikkia.

Ja jos kysymme, mitä varten Jeesus erityisesti neuvoo näin rakastamaan, mikä okkulttinen tarkoitus sillä on, niin vastaan Jeesuksen omilla sanoilla: "että olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa."  Hyvillä töillä ja rakkaudella on näet merkillinen sielullinen vaikutus ja seuraus: Jumalan, taivaallisen Isän näkeminen. Sen suuren rakkauselämän näkeminen, joka on kaiken takana, joka kaikkea kantaa sylissään, riippuu siitä, että me itse emme tiedä mistään pahasta, vaan rakastamme. Taivasten valtakunta tulee meille todellisuudeksi näkymättömässä maailmassa, jossa me elämme ja jonka johtava elämänvoima on se rakkaus, jota kutsumme Jumalaksi, Isäksi. Toisessa kohdassa vuorisaarnaa sanotaankin: "Ainoastaan ne voivat nähdä Jumalan, jotka ovat puhtaat sydämestä." Sydämen puhtaus on yksinkertaisesti vain sitä, että ihminen ei tiedä pahasta. Hän ei tiedä pahasta ulkopuolella itseään. Hän ei näe mitään pahaa, ei maailmassa eikä toisissa ihmisissä, hän muuttaa kaiken pahan hyväksi.  Ja hänestä itsestään lähtee ulos vain rakkautta. Hänen sydämensä on puhdas, hän näkee Jumalan. Mutta noustakseen tähän rakkauteen hänen todella täytyy paljon hyvää tehdä, paljon siunata, paljon antaa anteeksi. Kun sanotaan, että rakastava ihminen ei tiedä pahasta, tarkoitetaan sillä, että hän näkee hyvän, joka piilee pahan takana, ja kiinnittää huomionsa siihen.

Olemme nyt läpikäyneet vuorisaarnan viisi käskyä ja nähneet, kuinka ihmeellisiä osviittoja ne ovat sille ihmiselle, joka opetuslapsena tahtoo tunkeutua taivasten valtakunnan salaisuuksiin. Niinkuin kolme edellistä käskyä avaavat sisäisiä aistejamme havaitsemaan toisia ihmisiä sielullisina olentoina, niin kaksi viimeistä avaavat silmämme näkemään salaiseen maailmaan sinään, ymmärtämään sen lakeja, katselemaan ja kuuntelemaan sen asujaimia.

[heliopolis]

1. Vaan kyllähän Jeesus suuttui. Hän vihastui kaupittelijoihin temppelissä ja turhautui oppilaidensa typeryyteen kun nämä eivät käsittäneet mistä hän puhui. Pikemminkin ajattelisin niin että tunteet tulee hyväksyä sellaisina kuin ne tulevat. Jos suuttuu voi tunteen jälkeen todeta että kappas vain - minähän suutuin. Mitä tunteita koin loukattavan, tai reagoinko tässä nyt vaikka samoin kuin kiivas isäni, jonka suuttumus tuntui monasti epäoikeudenmukaiselta. Sitten tapahtuu mm seuraavaa: Tulee kunnioitus omia tuntieta kohtaan ja samalla toisten tunteita kohtaan. tulee ymmärrys ja myötätunto toisia ihmisiä kohtaan. Heidän äkkipikaisuutensa tulee ymmärretyksi suuttujan kannalta. Ja ennenkaikkea: ei pidä itseään yli-ihmisenä vaan ihmisenä. Jos rehellisesti voi tunnistaa tunteensa ja nähdä niiden vaikutukset vaikkapa toisissa ihmisissä voi sitten yrittää reagoida pehmeämmin, toiset huomioon ottavammin suuttuessaan. Jos tunteen ohittaa, se ei katoa vaan muutta muotoaan salakavalammaksi, esim katkeruudeksi jota voi olla vaikea tunnistaa. (Mikä sinällään on arvokas kokemus myös ja auttaa ymmärtämään tätä asiaa lähimmäisissä.)

2. Kakkoskohdasta ajattelisin seuraavasti: Avioliitossa jos missä on mahdollista oppia itsestään ja toisten ihmisten huomioon ottamisesta. Jos Madame Blavatsky tapasi verrata avioliittoa negatiiviseen sävyyn arpajaisiin hän ei todella tiennyt mistä puhui. Asiahan on täsmälleen päin vastoin. Sehän on lottovoitto mitä tulee kolmoskohdan rehellisyyteen itselle ja muille sanoissa, teoissa ja ajatuksissa. Lottovoitto myös sikäli että kosmiset arpajaiset todellakin tietävät monasti kuka vastaantulevista antaa parhaan vasteen niin hyvässä kuin pahassa. Jos tarkoitus elämässä on oppia tuntemaan ihmisluontoa se käy ennenkaikkea kokemalla itse mitä on olla ihminen. Ajatusten selkeys ja voima auttaa ohittamaan esim ihastukset suhteessa ollessa. Tieto siitä mihin haluaa panostaa ja minkä vuoksi on valmis taistelemaan  menemättä suin päin alemman luontonsa mukaan on kyky joka tulee elämänkokemuksen myötä. Toisin sanoen erehdysten. Jäinkin miettimään mitä Madame Blavatsky ajatteli parisuhteen olevan? Jotain jossa sattuu hyvä arpa tai huono arpa??

3. Kolmannen kohda luettuani mietiskelin seuraavaa: Onko näiden käskyjen tarkoitus todellakin että opimme näkemään ihmisten tunteita ja ajatuksia ja heidän voimiaan? Miksi? Eikö tarkoitus kuitenkin ole oppia olemaan parempi lähimmäinen ja ymmärtää oma luontonsa jotta muidenkin olisi parempi elää? Miksi salatieteessä korostetaan ja haetaan kykyjä? Eivätkö ne ole toissijaisia ja omia aikojaan auetessaan rehellisen elämän seurauksena jotain josta kyseenomainen ihminen ei enää edes välitä kuin apuvälineenä oman luontona ja toimintansa arvioimiseen?

4. Tästä kohdasta olen yhtä mieltä. Kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Mutta mielestäni ei ole tarpeen siirtyä persoonallisuudestaan syrjään vaan kenties yhtyä siihen samalla kun yhtyy luottamukseen "suurta peukaloa" kohtaan (kuten intiaanit tapaavat asian ilmaista). Jälleensyntyminen voi selittää yhtä ja toista mutta lopullista ymmärrystä asioiden tolasta ja tarkoitusta ihminen ei saavuta. Kokemus maailmankaikkeuden yhtenäisyydestä ja suuresta viisaudesta riittää ja silloin voikin alkaa nauttia elämästä turhia pultteja ottamatta joka asiasta. Mikä taas saattaa aiheuttaa kohdan yksi toteutumisen. Ei tarvitse enää ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti.

5. Kyllä kaikkia pitää rakastaa olivatpa he ketä tahansa. Sillä Jumalassa me elämme ja liikumme (kuten Paavali tapasi asian laittaa)

Luulen että Monsieur Ervast ja Madame Blavatsky ymmärtävät että kyseenalaistan hieman. Sillä se on etsijän tehtävä.

[Ville]

1. Mukavaa, että keskustelua syntyy. Hyviä ajatuksia, olen monessa suhteessa samaa mieltä. Voin hetkellisesti suuttua, kunnes tiedostan suuttumukseni hieman syvällisemmällä tasolla, jolloin alan tarkastella omaa toimintaani rehellisen avoimesti itsetuntemusta kasvattavalla tavalla, kuten heliopolis toi hienosti esiin. Samalla suuttumuskin katoaa. Jos olen onnekas, ikään kuin vastauksena oman toiminnan rehelliselle tarkastelulle tiedostan sisältäpäin tulevan myötätuntoisen henkisen johdatuksen, joka auttaa ymmärtämään sekä omaa että toisten toimintaa. Sisältäpäin tuleva sydämen lempeä johdatus tavallaan sulattaa lämmöllään kaiken suuttumuksen ja avaa samalla empatian mahdollistavia näkökulmia. Tällainen sisäinen johdatus voi kestää välähdyksenomaisesta hetkestä muutamiin minuutteihin. Sen jälkeen onkin omasta tahdosta kiinni millaisen toiminnan valitsee.

Vaikka hetkellinen suuttumus sinänsä ei ole tavoiteltavaa, se voi lisätä itsetuntemusta ja viedä siten henkisellä polulla eteenpäin.

2. Mielestäni Madame Blavatskyn näkemys parisuhteesta heijastelee hänen oman aikansa oloja, jolloin naisen asema niin yhteiskunnallisena toimijana kuin perheen jäsenenäkin on ollut toisenlainen. Lisäksi ”parisuhde arpajaiset” eivät ole ehdottoman ennalta määrättyjä, vaan mahdollisia vaihtoehtoja on useampia. Kun tähän lisätään jokaisen vapaa tahto seurata erilaisin painotuksin omaa henkistä, älyllistä ja tunteellista luontoa, sekä ympäristön ja elämäntilanteen luomat rajoitukset ja mahdollisuudet, mieleen tulee todellakin arpajaiset. Varsinkin, kun ajan henkeä dominoi maskuliininen äly. Ehkä Helena ajatteli jotain tämän suuntaista.

3. Kun opimme näkemään toiset ihmiset sielullisina olentoina, seuraa siitä monenlaista hyvää. Mielestäni erilaiset henkiset kyvyt voivat toimia motivoivana tekijänä henkisellä polulla. ”Kun alan tehdä henkisiä harjoituksia entuudestaan näkymätön ja salattu maailma alkaa avautua minulle.” Siinä, että haluaa tietää miten asiat ovat ja miten maailma toimii, jotta voisi ymmärtää elämää entistä täydemmin ja sen myötä olisi kykenevämpi auttamaan toisia sekä luomaan kauneutta ja hyvyyttä, ei ole mitään väärää. Sisäiset motiivit ratkaisevat tässäkin asiassa. Mielestäni henkisiä kykyjä voi harjoitella ja kehittää, kunhan sydän on mukana ja on henkisesti tasapainossa. Miten muuten voisi ollakaan salatieteilijä kuin omakohtaisesti kokemalla ja havainnoimalla näkymätöntä ja salattua maailmaa?